Muuta ajankohtaista alueelta ja vähän ulkopuolelta

 



 



 

Synkkä käyrä Suomen rahoista – he ovat vastuussa, katso nimilista

Maanantai 9.12.2013 – Mika Koskinen

Mihin ollaan menossa, demarien pää-äänenkannattaja

Maanantai 11.11.2013 – vkr

”Tällä vauhdilla Suomi on lähitulevaisuudessa sote-asioissa kehitysmaan asemassa”

Näin hallitusvastuussa olevan puolueen pää-äänenkannattaja demari kirjoittaa.

Tämähän olisi jo päivän kevennys, ellei olisi vakavasta asiasta kyse.

 

 

EU kieltämässä koivulla lämmittämisen?

Tiistai 10.9.2013 – V-M Saarakkala

EU-komissiosta vuotaneiden tietojen perusteella komissio olisi merkittävästi hankaloittamassa asuntojen puulämmitystä. Komissio on kieltämässä arvopuun, kuten koivuhalkojen käytön energiapuuna. Kehitys huolettaa perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalaa.

EU:n ymmärtämättömyys paikallisista olosuhteista sekä välinpitämättömyys paikallista päätöksentekoa kohtaan on aika ajoin kärjistynyt niin, että EU:n legitimiteetti ei ole kansalaisten keskuudessa kovinkaan suuri, Saarakkala toteaa tiedotteessaan.

Saarakkala on jättänyt hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen. Hän kysyy hallitukselta, onko sen tarkoituksena esittää komissiolle ns. “keltaista korttia”, jonka seurauksena asiasta voitaisiin päättää kansallisella tasolla.

V-M S

Näin vähän EU:ssa tiedetään pohjoisen olosuhteista. Mitä tekee Stubb, vai tekeekö mitään. On ainakin kerrottu ettei tule yllätyksenä.

 

Ei tieveroa

Maanantai 2.9.2013 – Pirkko Ruohonen-Lerner

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä suhtautuu kriittisesti tienkäyttömaksuja pohtineen työryhmän esitykseen kilometripohjaisesta verotuksesta. Uudistuksen keskeinen tavoite on siirtää autoilun verotusta auton hankinnasta ja omistamisesta sen käyttöön, kaupungeissa 6 senttiä ja haja-asutusalueilla 3 senttiä kilometriltä. Samalla tavoitellaan autokannan uudistumista autojen ostohintojen laskulla sekä pyritään lisäämään joukkoliikenteen käyttöä.

Perussuomalaisten mielestä uudistuksen tavoitteet ovat lähtökohtaisesti kannatettavia. Maanteillämme liikkuvaa autokantaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa uudeksi.

– Joukkoliikenteen osalta on kuitenkin syytä epäillä tavoitteen toteutumista, sillä valtio ei käytä nykyisenkään verotusmallin tuomia varoja joukkoliikenteen tukemiseen ja kehittämiseen siinä laajuudessa kuin olisi tarpeen. Miksi asia siis muuttuisi tulevaisuudessakaan, jos kerran uudistuksen vaikutus valtion tuloihin on plus miinus nolla euroa? toteaa perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner.

Ruohonen-Lerner muistuttaa myös, että maaseudulla oman auton käyttö on käytännössä ainoa vaihtoehto olemattomien joukkoliikenneyhteyksien vuoksi.

– Pitkät etäisyydet työpaikoille, kouluihin ja kauppoihin tekevät oman auton käytöstä välttämätöntä, eikä siitä saa ihmisiä rangaista, Ruohonen-Lerner painottaa.

Suomi elää kumipyöräliikenteestä. Jokainen kauppaan tuleva esine tai elintarvike vaatii usein pitkänkin matkan kuljetusta saavuttaakseen kuluttajat. Yksi uudistuksen seurannaisvaikutusten suurimmista ongelmista tuleekin Ruohonen-Lernerin mukaan olemaan kuljetuskustannusten vääjäämätön nousu, ellei asiaa jotenkin kompensoida kuljetusalalle.

– Ratkaisu voisi löytyä perussuomalaisten ajamasta verotilipalautusjärjestelmästä, jossa kuljetusala saisi veronpalautuksena takaisin maksamansa verot, Ruohonen-Lerner esittää.

 

Auton kaksoisverotus, mikä julkinen liikenne

Maanantai 2.9.2013 – Jussi Halla-aho

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-ahon mielestä liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän esitys sisältää suuria ongelmia.

Liikenne- ja viestintäministeriön asettama työryhmä esittää nykyisen autoveron alentamista ja alennuksen kompensoimista tienkäyttömaksulla. Maksu olisi alueesta riippuen joko kuusi tai kolme senttiä kilometriltä.

Työryhmän arvion mukaan muutos lisäisi merkittävästi julkisen liikenteen käyttöä ja johtaisi autokannan uudistumiseen. Autoilun kokonaisverotus pysyisi ennallaan.

Työryhmän tavoitteet, julkisen liikenteen käytön lisääminen ja autokannan uudistaminen, ovat Halla-ahon mielestä kannatettavia ja verotuksen painopisteen siirtyminen auton ostohinnasta sen käyttöön on oikeansuuntainen toimenpide.

– Esitys sisältää silti suuria ongelmia. Jos kilometrimaksu peritään myös nykyisen autoverokannan aikana hankituista autoista, niiden omistajia verotetaan kaksinkertaisesti. Heidän osaltaan autoilun kokonaisverotus siis ei säily ennallaan, Halla-aho sanoo.

Hän toteaa, että Suomen autokannan vanhuus ei johdu siitä, että ihmiset eivät haluaisi ajaa uusilla, kulutukseltaan pienillä ja vähäpäästöisillä autoilla,, vaan siitä, että kohtuuttoman autoveron vuoksi uudet autot maksavat tavallisen, perheellisen palkansaajan kannalta liikaa.

Julkisen liikenteen kilpailukyvyttömyys ongelma

Myös julkista liikennettä käytettäisiin nykyistä enemmän, jos se toimisi ja olisi hinnoittelultaan kilpailukykyistä, Halla-aho huomauttaa.

Esimerkiksi viisihenkisen perheen (2 aikuista, 3 lasta) junamatka Helsingistä Ouluun (n. 600 km) maksaa tällä hetkellä eko-luokassa 180–230 euroa. Jos perhe tekee saman matkan autolla, bensiiniä kuluu 7 litran keskikulutuksella noin 42 litraa. Mikäli bensiinin litrahinta on 1,65 euroa matkan välittömät kustannukset ovat noin 70 euroa.

– Autoilusta on helppo tinkiä kaupungeissa, missä etäisyydet ovat lyhyet ja julkinen liikenne toimii. Tilanne on täysin toinen maaseudulla, etenkin Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Tilannetta pahentaa entisestään palveluverkoston, kuten koulujen, harventaminen, mikä pakottaa ihmiset liikkumaan pidempiä matkoja, Halla-aho sanoo.

Hänen mielestään autoveron roima alentaminen on oikea toimenpide edistämään uusien, vähäpäästöisten autojen myyntiä. Työryhmän esittämän kilometrimaksun tulee kuitenkin koskea vain niiden autojen käyttöä, joista on maksettu uusi, alennettu autovero.

– Valtiontalous on kriisitilassa, osittain syistä, joihin edes pätevä ja päätöksentekokykyinen hallitus ei pystyisi vaikuttamaan. Ensisijainen ratkaisu ei kuitenkaan saa olla holtiton velkaantuminen ja veronmaksajan taakan jatkuva kasvattaminen vaan sellaisten menojen karsiminen, jotka eivät kuulu Suomen valtion ydintehtäviin, Halla-aho sanoo.

 

Potilas maksaa lääkkeistään paljon enemmän, vaikka hinnat eivät nousseet

Torstai 15.8.2013 – Talouselämä

Tilastokeskus kertoi keskiviikkona inflaation kiihtyneen heinäkuussa. Yhdeksi merkittäväksi tekijäksi nostetaan reseptilääkkeiden kallistuminen.

Potilas maksaa lääkkeistään enemmän kuin ennen, koska lääkekorvausprosentteja leikattiin helmikuun alussa. Inflaatiovaikutus perustuu siis korvausten leikkaukseen, ei hintojen nousuun, muistuttaa Lääketeollisuus ry.

Valtio tavoittelee lääkekorvausjärjestelmän muutoksilla 113 miljoonan euron vuosisäästöjä.

Lääkärin määräämästä reseptilääkkeestä saa Kela-korvausta, jos lääke on hyväksytty korvattavaksi. Näitä korvausprosentteja laskettiin helmikuussa. Kun aiemmin peruskorvattavasta lääkkeestä sai Kela-korvauksia 42 prosenttia lääkkeen hinnasta, helmikuusta lähtien korvausosuus on ollut 35 prosenttia. Vastaavasti alemman erityiskorvausluokan lääkkeiden korvausprosentti putosi 72 prosentista 65 prosenttiin.

Korvausprosenttien muutosten lisäksi viitehinnan ulkopuolelle jääneiden korvattavien lääkkeiden tukkuhintoja laskettiin 5 prosenttia. Potilaan kannalta korvausprosenttien lasku on ollut merkittävämpi muutos kuin hintojen leikkaus.

Korvausprosenttien laskeminen koski kaikkia korvattavia lääkkeitä, kun taas hinnan leikkaus koski vain osaa. Yksittäinen lääkeosto kallistui 6-25 prosenttia, riippuen korvausluokasta ja siitä, leikattiinko lääkkeen hintaa vai ei.

 

Venäjänkielisten määrä ylittää ruotsinkielisten määrän

Keskiviikko 14.8.2013 – IL

Iltalehden mukaan venäjänkielisten määrä ylittää ruotsinkielisten määrän nykytahdilla 20 vuodessa.

Vuonna 2012 Suomessa asui 62 554 venäjänkielistä, joka on 7,3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2011. Ruotsinkielisen väestön määrä oli viime vuonna 290 977. Määrä laski edellisvuoteen verrattuna reilulla parilla sadalla.
Venäjänkielisten määrä kasvaa lähivuosina räjähdysmäisesti.

 

Olisiko varavoima voitu tuottaa kaasulla?

Tiistai 13.8.2013 – PS

Kansanedustaja Jussi Niinistö on pahoillaan Fortumin päätöksestä lopettaa Inkoon voimalaitoksen toiminta ja irtisanoa noin 80 henkeä.

– Päätös ei yllättänyt, mutta se laittaa pohtimaan valtionyhtiö Fortumin yhteiskuntavastuullisuutta, Niinistö toteaa.

Ennen lopettamispäätöstä Fortum arvioi Inkoon voimalaitoksen tulevaisuuden vaihtoehtoja, joita olivat lopettamisen lisäksi nykyisen toiminnan jatkaminen tai laitoksen osittainen sulkeminen. Niinistön saamien tietojen mukaan kaikkia vaihtoehtoja ei esitetty työntekijöille, eikä kannattavuuslaskelmia suostuttu avaamaan heille miltään osin.

Fortum perustelee Inkoon voimalaitoksen lakkauttamista muun muassa kannattamattomuudella. Laitos on kuitenkin tiettävästi ollut jatkuvassa tuotantokäytössä koko kesän ja on sitä ilmeisesti myös loppuvuoden Meri-Porin voimalaitoksen turbiinirikon vuoksi.

 

Ruotsin opiskelu vapaaehtoiseksi

Keskiviikko 7.8.2013 – HBL; US

Hufvudstadsbladet-lehden mukaan pakollinen ruotsin kielen opiskelu jakaa kansanedustajat kahtia. Lehti on tutkinut nyt istuvien kansanedustajien vastauksia Helsingin Sanomien vaalikoneeseen ennen viime eduskuntavaaleja.

Vastausten mukaan 97 nyt eduskunnassa istuvasta kansanedustajasta on sitä mieltä, että ruotsin kielen opiskelusta voidaan tehdä vapaaehtoista. 96 halusi säilyttää niin sanotun pakkoruotsin ja 7 ei vastannut kysymykseen.

Pakkoruotsin poistamista ajava kansalaisaloite etenee todennäköisesti eduskunnan käsittelyyn. Vaadittavasta 50 000 allekirjoituksesta puuttuu nyt noin 2 500 ja aikaa nimien keräämiseen on syyskuun 4. päivään asti.

Suomalaisuuden Liitto osallistuu tänään alkavaan kampanjaan kerätä 50 000 nimeä kansalaisaloitteeseen, joka esittää ruotsin kielen muuttamista vapaaehtoiseksi oppiaineeksi. Muut hankkeeseen osallistuvat järjestöt ovat Vapaa Kielivalinta ry, Perussuomalaiset Nuoret ja Kokoomuksen Nuorten Liitto.

Aloitteen voi käydä allekirjoittamassa tässä osoitteessa:www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi

Itse olen sen jo tehnyt, eikä se kestänyt kuin minuutin. Tarvitset allekirjoittamiseen vain pankkitunnuksesi, jotta voidaan varmistaa allekirjoittajien todella olevan olemassa. Allekirjoittajien nimet kuitenkin tulevat julkisiksi vasta siinä vaiheessa, kun Väestörekisterikeskus on varmistanut, että kannatusilmoituksia on koossa vaadittu vähimmäismäärä 50 000.

Suomalaisuuden Liiton alkuvuodesta teettämän mielipidetiedustelun mukaan 63 % kansalaisista haluaa luopua pakkoruotsista. Olet siis osa suurta enemmistöä, jonka mielipidettä ei tähän saakka ole suostuttu kuuntelemaan. Kansalaisaloite on ainoa käytettävissä oleva keino edistää kielivapautta tällä vaalikaudella.

Nyt on erityisen tärkeää, että riittävän monet kuulevat aloitteesta. Pyydän siis jokaista välittämään yllä olevaa linkkiä eteenpäin niin Facebookissa kuin nettikeskusteluissa ylipäänsä. Kansalaisaloitetta mainostetaan lisäksi julistekampanjalla.

On korkea aika toimia järkevän ja kansalaisoikeuksia kunnioittavan kielipolitiikan puolesta!

 

Muusikko Tammisaaren kielirasismista: suomeksi ei saisi laulaa eikä juontaa!

Torstai 1.8.2013 – V-M L

Tammisaaressa asuva suomenruotsalainen muusikko, laulaja ja Voice of Finlandin ensimmäisen tuotantokauden voittaja Mikko Sipola on levyttänyt ensimmäisen suomenkielisen albuminsa. Albumi ilmestyy tulevana syksynä 2013.

Albumilta on jo julkaistu kauan odotettu ensimmäinen single ”Sirkuskoira”.

Mikko Sipola on levyttänyt ainoastaan englanninkielisiä kappaleita ja uusi suomenkielinen albumi on saanut upean vastaanoton ympäri Suomea.

Poikkeuksen tästä positiivisesta ja innostuneesta vastaanotosta teki kuitenkin ”yllättäen” Tammisaari.

Asiasta kertoo tiistain 30.7.2013 Västra Nyland-lehden artikkeli otsikolla ”Otacksamhet är Ekenäs lön”(suom. ”Kiittämättömyys on Tammisaaren palkka”).

Lukuisat tammisaarelaiset ovat lähestyneet Mikko Sipolaa suomenkielisen albumin johdosta ja osoittaneet muusikolle negatiivisen, kapeakatseisen ja artistin mukaan kielirasistisen asenteensa suomen kielen käyttämistä kohtaan.

Muusikko on tarttunut kuitenkin ”härkää sarvista” julkaisemalla tiistaina 30.7.2013yleisönosastokirjoituksen kesäkaupunki Tammisaaressa harjoitettavasta suomen kielen vastaisesta kielirasismista. Klikkaa: Epävirallinen käännös yleisönosastokirjoituksesta.

Mikko Sipola on äidinkieleltään ruotsinkielinen mutta hänen kotitaustansa ja sanojensa mukaan ”geenit” ovat puoleksi suomenkieliset ja suomalaiset. Ennen kouluikää Sipola puhui kotonaan pelkästään suomea. Mies taitaa siis suomen yhtä lailla.

Sipola tuo yleisönosastokirjoituksessaan esille, että suurin osa Suomen asukkaista on suomenkielisiä, joten muusikkona hänelle on selvää tehdä suomenkielinen albumi.

Näin eivät ajattele tammisaarelaiset, jotka ovat kaataneet muusikon mukaan mittavan määrän ”paskaa päälle”.

Sipolan esiintyessä sunnuntaina tammisaarelaisessa Santa Fe-ravintolassa, hänen sekä suomenkielisten muusikkoystäviensä vuoksi myös suomenkielinen (ruotsinkielisen lisäksi) juontonsa sai vastaansa huutoa siitä, miksi hän puhuu suomea.

Tämä ravintolassa kohdattu vihamielisyys suomenkielisyyttä vastaan noudatti samaa tammisaarelaisten ”epäkiitollisuutta” suomenkielistä albumia kohtaan.

Nuori perheenisä ja muusikko Sipola laittoi Tammisaaren toistaiseksi ”naftaliiniin”, eikä aio ainakaan vähään aikaan esiintyä kyseisessä kesäkaupungissa.

No. Tämä reaktio lienee suurimmasta osasta suomalaisista täysin ymmärrettävä.

Se on varmaa, että Mikko Sipola on laatumuusikko, jonka suosio Suomessa on taattu!

Uskon, että myös ruotsinkielisen Västra Nyland-lehden kirjoituksen tarkoituksena on osoittaa, että tämä artisti saa myös tukea niiltä ruotsinkielisiltämme, jotka ymmärtävät elämän realiteetit.

Tästä kiitokset Västra Nyland-lehden toimitukselle sekä Mikko Sipolalle hänen rohkeudestaan ja avoimuudestaan!

Mikko Sipolan kotisivu: http://www.mikkosipola.fi

 

Eiköhän anota pääsyä takaisin LOSTiin ja unohdetaan koko kallis terveysasema LUS

Maanantai 8.7.2013 – Bo Holmberg

EU 2.6 mielipide Bo Holmberg:

LUS:n faktat paljastuvat

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja Aki Lindén on julkisuudessa selostanut Länsi-Uudenmaan sairaalan tilannetta. Hänen esittämänsä faktat kertovat, miten paljon seutumme poliitikot ovat huijanneet kansalaisia, kun he ovat kertoneet, että tekevät kaikkensa sairaalan puolesta. Tosiasiassa he ovat kaiken aikaa toimineet sairaalan nykyistä hoitovolyymiä vastaan, kun ovat osoittaneet liian vähän rahaa toimintaa varten nykyisessä laajuudessa.

Lindén on kertonut, että muut kunnat Uudellamaalla ovat joutuneet subventoimaan LUS:n toimintaa, kun HUS ei ole vaatinut LUS:n kuntia maksamaan täyttä korvausta sairaalan menoista ja kustannusylityksistä. Hän on myöskin kertonut, että tämä tie on nyt kuljettu loppuun, ja ensi vuonna ei voida enää siirtää LUS:n menoja muiden kuntien maksettavaksi.

Hän kertoo, että LUS:n toiminta tulee nyt suhteuttaa niihin budjettivaroihin, jotka alueen omat kunnat ovat valmiita maksamaan. Tämän mukaan sairaalasta tulee lähinnä erikoisalojen avohoitosairaala, jossa on erinäiset ajanvarauspoliklinikat ja sen lisäksi harjoitetaan päiväkirurgiaa ja sen potilaat lähtevät kotiin samana iltana. Mikäli tilanne vaatii, heidät siirretään muihin sairaaloihin, joissa on kirurgisia vuodeosastoja.

LUS:ssa vuodeosastoja tulee olemaan kevyempiä sisätautisairauksia varten ja jälihoitoa varten ja sen lisäksi psykiatrisia vuodeosastoja. Myöskin dialyysihoitoa annetaan tulevaisuudessakin LUS:n sairaalassa.

Lisäksi Lindén kertoo, että akuuttipäivystyksen yksiköt erikoissairaanhoidossa vaativat noin 100.000:n väestöpohjaa, jotta nykyisiä hoitolaatukriteerejä voidaan noudattaa. Silloin pystyy tarvittava lääkäritiimi olemaan päivystyksessä ja se on erittäin tärkeää potilasturvallisuutta ajatellen, jotta tarvittavaa osaamista on paikalla, kun vaikeasti sairaat päivystyspotilaat tulevat ympäri vuorokauden akuuttipäivystykseen. Elleivät LUS:n kunnat ole valmiita panostamaan enemmän rahaa päivystystoimintaan, muuttuu LUS:n akuuttipäivystys lähinnä terveyskeskuspäivystystasoiseksi.

Jo kauan on tilanne ollut sellainen, ettei erikoislääkäreitä löydy päivystyksestä, vaan tehtäviä hoitaa yleislääkäri, joka on erikoistumassa. Tämä ei takaa riittävää osaamista potilasturvallisuutta ajatellen. Vain päivisin taataan riittävä osaaminen erikoislääkäreiden avulla.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, paljonko budjettimäärärahoja alueemme poliitikot ovat valmiita maksamaan LUS:n hoitovolyymistä, nyt ovat ainakin myöntäneet aivan liian vähän rahaa tämän päivän hoitovolyymin kattamiseksi. Teot eivät ole vastanneet propagandapuheita. Mutta yleensä on niin, että totuus selviää jonain päivänä, ja nyt se on selvinnyt LUS:n kohdalta, kun tj Lindén on lyönyt todenmukaiset faktat pöytään. Sen jälkeen saadaan sitten todeta, miten paljon eri puolueet ovat valmiit maksamaan tämän seudun hoitotasosta.

Bo Holmberg

 

Laurea, näinkö saadaan länsi-uudenmaan sairaanhoitajapula hoidettua

Maanantai 8.7.2013

Laurea lopettaa nuorten koulutuksen Keravalla, Lohjalla ja Porvoossa

HS 14.6.2013 Marjukka Liiten

Laurea-ammattikorkeakoulu keskittää nuorten tutkintoon johtavaa koulutustaan. Nykyisin Keravalla, Lohjalla ja Porvoossa annettava nuorten tutkintokoulutus siirretään Espooseen, Vantaalle ja Hyvinkäälle. Kyseessä on lähinnä sairaanhoitajien ja tradenomien koulutus. Aloituspaikkoja siirtyy 240.

Mitä Raaseporissa halutaan peitellä

Keskiviikko 12.6.2013 – LU

RKP ei halua avointa tiedottamista ja läpinäkyvyyttä Raaseporin strategiaan.

Ehdotus kaatui RKP:n äänin 21-20.

 

Suurimmassa osassa maata toinen kotimainen kieli on jo venäjä

Sunnuntai 9.6.2013 – Jussi Konttinen/HS

Venäjänkielinen Suomi on jo ruotsinkielistä suurempi

Suurimmassa osassa maata toinen kotimainen kieli on jo venäjä.

Viime viikolla suomen- ja ruotsinkieliset puolustivat yhdessä suomen kaksikielisyyttä nimettömiä uhkailijoita vastaan. Varsinkin idässä Suomi alkaa kuitenkin olla jo kolmikielinen maa.

 

Johtamisen perusasiat kunnissa ovat pielessä

Keskiviikko 8.5.2013 – TS 25.1

Kunta-alan johtaminen on lohduttomassa tilassa, kertoo kuntajohtamistutkimus. Tutkimuksen mukaan perinteisen johtamisen tavat, valvonta ja epäluottamus näkyvät kuntaorganisaation eri tasoilla. Työntekijöitä ahdistaa esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksien puute, eriarvoisuus ja mielivaltaisuus.

Selvitystyötä johtaneen professorin mukaan huonoja tuloksia selittävät osaltaan kuntapuolella tapahtuvat muutokset, yhdistämiset ja epävarmuus.

– Se tekee työn henkisesti raskaaksi eikä voi olla heijastumatta työpaikkojen ilmapiiriin, sanoo työhyvinvoinnin ja johtamisen professori Marja-Liisa Manka.

Kunnallisalan kehittämissäätiö selvitti johtamiskokemuksia yhdessä kunta-alan ammattijärjestöjen kanssa. Vastaajat olivat luottamusmiehiä ja pääluottamusmiehiä. Vaikka vastausprosentti jäi alhaiseksi, Manka oli tyytyväinen tutkimuksen sisällölliseen antiin.

– Vastaajien kokemukset heijastavat todennäköisesti todellisuutta aika laajasti.

Samoilla linjoilla on Kunnallisalan kehittämissäätiön asiamies Antti Mykkänen,

– Tulokset olivat linjassa sen kuvan kanssa, mikä meillä on kuntajohtamisen tilasta.

 

RKP (KOK) ajavat Porkkala kuntaa

Torstai 2.5.2013 – KS / EU

Kielipolitiikka jyrää Inkoossa!

Inkoo suuntaa Kirkkonummelle ja Siuntioon

(Inkoo) Inkoon kunta katsoo lausunnossaan metropolialueen esiselvityksestä, että esitetyistä vaihtoehdoista toteuttamiskelpoisin on malli, jossa on esitetty Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon muodostamaa kuntajakoselvitystä.

Inkoon kunnanhallitus perustelee lausuntoaan sillä, että alue muodostaa luonnollisen kokonaisuuden, jonka maankäyttöä, asumista ja liikennettä voidaan kehittää kantatiehen 51 ja rantarataan tukeutuen. Se huomioisi Inkoon mukaan myös asukkaiden arkimaantieteen ja työssäkäynnin pääkaupunkiseudun suuntaan. Lisäksi ko. mallissa pystyttäisiin turvaamaan kaksikieliset palvelut.

Vahvan metropolihallinnon mallissa on esitetty vaihtoehtoiset kuntajakoselvitysalueet Keski-Uudellemaalle, läntiselle metropolialueelle ja pääkaupunkiseudulle. Läntiselle metropolialueelle esitetään Espoon, Kauniaisten ja Vihdin sekä Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon kuntajakoselvitysalueita tai vaihtoehtoisesti Vihdin, Karkkilan, Lohjan ja Siuntion selvitysaluetta.

Kunnanhallitus päätti äänin 7-2, että lausuntoa metropolialueesta ei viedä enää kunnanvaltuuston käsiteltäväksi. Vihreiden Maria Isoaho ja SDP:n Soile Gustafsson olivat valtuustokäsittelyn kannalla.

Inkoo ottaa lopullisesti kantaa rakennelain edellyttämiin kuntajakoselvityksiin asetetussa aikataulussa, eli 1.4.2014 mennessä.

 

Metropolialueen Perussuomalaiset valtuutetut tyrmäävät kuntien pakkoliitoksiin perustuvan metropolihallinnon

Perjantai 26.4.2013

Metropolialue on vuosikymmeniä muodostanut yhtenäisen työssäkäynti-, asumis- ja vapaa-ajanviettoalueen, joka on kansainvälisesti kilpailukykyinen. Se on kunnallisen itsehallinnon ja kansanvallan suuri saavutus. Kuitenkin Jyrki Kataisen hallitus ajaa pääkaupunkiseudulle kuntien pakkoliitoksiin perustuvaa lakisääteistä väliportaan metropolihallintoa.

Hallituksen asettamien selvityshenkilöiden ehdotukset eivät vastaa alueen tarpeisiin, eivätkä ne perustu vastuulliseen ja inhimilliseen harkintaan. Perussuomalaisten vaatimia laskelmia kannattavuudesta ei ole esitetty. Siksi perussuomalaiset metropolialueen valtuutetut eivät hyväksy selvityshenkilöiden ehdotuksia.

Selvityshenkilöiden suunnitelma sisältää myös vieraskielisen väestön osuuden huomattavan nousun. Tämä vaarantaa metropolin eheyden. Yhteinen kieli on perustava yhteisöä koossa pitävä side. Jos tätä sidettä ei ole, yhteisön segregaatio on väistämätön. Metropolin yhteisen kielen tulee olla kansalliskieli, vaikka monikulttuurisessa kaupungissa käytettävien kotikielten kirjo olisikin laaja.

Kielen ohella koti on toinen eheän yhteisön kulmakivi. Nyt valtion asuntorahoitus on ohjattu paisuttamaan markkinavuokria perivien niin sanottujen yleishyödyllisten kiinteistösijoittajien voittoja. Valtion asuntopolitiikan seurauksena metropolialueella on huutava pula kohtuuhintaisista kodeista.

Itsenäisten kuntien välisellä yhteistyöllä rakennettu metropolialue on jo nyt Suomen vetovoimaisin yhdyskunta. Perussuomalainen metropolivaihtoehto säilyttää itsenäiset kunnat ja jatkaa niiden menestyksekkään yhteistyön kehittämistä ja hallinnon päällekkäisyyksien karsimista. Mahdollisten kuntaliitosten on perustuttava kuntalaisten tahtoon. Valtion asuntopolitiikkaan tarvitaan muutos kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan lisäämiseksi.

Perussuomalainen vaihtoehto on itsenäisten kuntien elinvoimainen metropoli.

Sen keskeiset tunnusmerkit ovat:

– vain vapaaehtoisia kuntaliitoksia

– vaaleilla valittu metropolivaltuuskunta edistämässä kuntien ja valtion sopimusyhteistyötä

– ei metropoliveroa

– kunnille kuuluu maankäytöstä päättäminen
Lisätiedot:

Pekka M. Sinisalo

Perussuomalaiset rp:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja

040 567 3945 pekkasinisalo@hotmail.com

Jukka Kilpi

Perussuomalaiset rp:n metropoliratkaisun selvitystyömies, fil tri

Kaupunginvaltuutettu

040 5889262 jukka.kilpi@gmail.com

 

Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla

Maanantai 22.4.2013 – Suomalaisuuden Liitto ry

Suomalaisuuden Liitto ry

www.suomalaisuudenliitto.fi

www.facebook.com/SuomalaisuudenLiitto

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/131

 

Ansan mekö ansaìtsemme? Porkkalan kunta sähellystä

Tiistai 9.4.2013 – Kalle Holm (ent.RKP) nyk.Sitoutumaton

Inkoon RKP ja KOK ovat myös tässä alla olevassa tiukasti mukana.

Mielipidekirjoitus Länsi Uusimaa 9.4.2013
”Ansan mekö ansaìtsemme?
Siuntion Ruotsalainen kansanpuolue oli minulle pitkään luonteva ja arvojeni mukainen puolue. Aikoinaan oli helppo liittyä paikallisen Rkp:n toimintaan.
Kun nyt paikallispolitiikasta hieman sivussa katselen ja arvioin Siuntion tilannetta, on pakko todeta, että entinen kotipuolueeni on muuttumassa yhä oudommaksi ja minulle entistä vieraammaksi. Siuntion Rkp:n toiminta on kuntaliitoksen ja sote-ratkaisujen nykyvaíheessa itsekeskeisyyden ja itsekkyyden leimaamaa.
Viimeisin näyttö edellä todetusta tuli esiin, kun Siuntion Rkp ryhtyi vasallinsa Porkkalan Kokoomuksen kanssa rakentamaan länsi-Uudellemaalle sitä mielikuvaa, että Kirkkonummi ja Siuntio ovat kiinnostuneet toisistaan – keskustelevat lähestulkoon avoliitosta.
Tällaisen ns. vakavan yhteydenpidon ilmentymäksi Siuntion Rkp ryhtyi Kirkkonummen Rkp:n kanssa masinoimaan ”puolivirallista” yhteistyöneuvottelua, jonka ensisijainen tarkoitus oli ilmentää Lohjalle asti, että Kirkkonummi haluaa Siuntion ja Siuntio haluaa Kirkkonummen.
Kokouksen valmistelu toteutettiin Siuntiossa tyylipuhdasta Rkp-läistä epädemokratiaa käyttäen. Päättäjien pääjoukolta, valtuutetuilta pimittäen Siuntion Rkp halusi avata ”kuntaliitoskeskustelut” Kirkkonummen kanssa.
Porkkalan Vasalli-Kokoomus laitettiin omalla taholleen viestittämään, että Siuntion kuntalaiset haluavat suurin joukoin Kirkkonummen yhteyteen ja samalla Metropolin periferiaksi.
Jopa Kirkkonummen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Vahasalon puheet muokattiin Porkkalan Kokoomuksen tiedotteessa tuomaan esiin, että Siuntìo saattaisi kelvata Kirkkonummen kaveriksi.
Siuntion Ruotsalaisen kansanpuolueen halu ja kyky manipuloida eri tahoja on nähty monesti. Tässä viimeisimmässä episodissa Siuntion Rkp:n häikäilemättömyys ja demokratian halveksunta on huipussaan.
Ansan laukeaminen siuntiolaisten ja kirkkonummelaisten tappioksi oli lähellä. Kirkkonummella lienee kuitenkin tajuttu, ettei sillä ole oikeutta ryhtyä sen aloitteeksi naamioiduilla kutsulla ohjaamaan ja sotkemaan naapurin itsenäistä päätöksentekoa. Sitä emme Siuntiossa todellakaan tarvitse.
Ansoja emme ansaitse, emmekä tarvîtse. Tarvitsemme työrauhan, jossa valtuutettumme voivat ilrnan välistävetojen pelkoa rakentaa siuntiolaisille parasta mahdollista tulevaisuutta.
Lohja on siuntiolaisille luontevin ja parhaat sote-palvelut turvaava vaihtoehto. Varauksetta!

Kalle Holm
varavaltuutettu, Siuntio”

”Siuntion silppuri Marcus Nordström taitaa soveltaa ”hajoita ja hallitse”-menettelyä. Kuinka pahasti hän on silponut Siuntion Rkp:tä?
Rkp:n valtuutettu Kalle Holm siirtyi Siuntion Rkp:n ryhmästä Siuntion Sitoutumattomien ryhmään. Näkyvä merkki ongelmista. Mitä tapahtuu näkymättömissä? Kuinka moni Siuntion Rkp:n jäsen on nykyisellä valtuustokaudella luopunut puolueen jäsenyydestä Nordströmin vuoksi?”

Onneksi on tarjolla muita parempia vaihtoehtoja, esim. PS!

 

Helsingin ja Uudenmaan Perussuomalaiset suhtautuvat metropolihallintoon kriittisesti.

Perjantai 8.3.2013 – PS

Hallitus ajaa metropoliaatetta härkäpäisesti osana suurta kuntarakenneuudistustaan. Vahvaa metropolihallintoa vyörytetään päällemme ilman, että selkeästi kerrotaan miten se toisi tehoa palvelutuotantoon tai ylipäätään olisi kustannustehokas. Helsingin ja Uudenmaan Perussuomalaisten näkemys on, että met­ro­po­li­hal­lin­to vie val­taa kauem­mak­si kan­sa­lai­sis­ta ja olisi lähipalveluiden ja -demokratian kuihduttamista ilman todellisia säästöjä. Lisäksi se on ris­ti­rii­das­sa kun­nal­li­sen it­se­hal­lin­non kans­sa. Uusi hallinto voi olla perusteltu vain, jos sen avulla saadaan merkittäviä parannuksia ihmisten arkeen. Tällaisia perusteluja ei ole esitetty. Eril­lis­tä met­ro­po­li­hal­lin­toa ei tu­le ra­ken­taa ra­sit­ta­maan ve­ron­mak­sa­jan lompakkoa, el­lei ole esit­tää pe­rus­te­lu­ja sil­le, et­tä se tar­joaa to­del­li­sta hyö­ty­ä.

Metropolialue on vuosikymmeniä muodostanut yhtenäisen työssäkäynti-, asumis- ja vapaa-ajanviettoalueen, joka on kansainvälisesti kilpailukykyinen. Tämä on saavutettu itsenäisten kuntien toiminnalla. Jos sen yläpuolelle halutaan metropolihallinto, on ensin osoitettava mitä parannuksia lisähallinnolla saavutettaisiin.Uudenmaan maakunnan Perussuomalaiset ihmettelevät, miksi Länsi-Uudenmaan seutukeskus Lohja ja Itä-Uudenmaan seutukeskus Porvoo ovat selvityksen ulkopuolella? Mielestämme tuntuu keinotekoiselta, että Helsingin seudun 13(Vihti mukaan lukien 14) kunnasta puuhataan parhaillaan ”metropolia”. Riittävätkö edes koko Suomen asukkaat muodostamaan maailman luokan varteenotettavaa metropolia?

Palveluiden kustannustehokkuus on vahvassa peruskunnassa parempi kuin byrokraattisissa jättikunnissa. Palvelut järjestetään järkevämmin, alueen ihmiset huomioon ottaen, kuin historiattomiksi ja sieluttomiksi koetuissa jättikunnissa. Jättikunnissa päätöksenteko on etääntynyt kuntalaisista ja kuntalaisten äänestysaktiivisuus on romahtanut samaa tahtia syrjäytyneiden kuntalaisten määrän kasvaessa. Peruskunnassa kunnalliset luottamushenkilöt on halutessaan mahdollista tuntea ja yhteydenotto on helppoa. Mielestämme metropolialueen kuntien vapaaehtoisella verkostomaisella yhteistyöllä voidaan parhaiten vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Kukaan vastuullinen luottamushenkilö ei kiistä Helsingin seudun ongelmia kuten liikennettä, asumisen kalleutta, vuokra-asuntojen puutetta, seutukaavoituksellisia haasteita tai alueellista eriarvoistumista. Helsingin ja Uudenmaan Perussuomalaisten mielestä ongelmat eivät ratkea suurkuntia pystyttämällä, maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta lisäämällä sekä kasvattamalla uutta byrokratiaa vanhan päälle. Uudenmaan liitto on jo olemassa, ja katsommekin, että sen roolia tulisi korostaa.

Kaavoitus ja maankäytön suunnittelu kuuluu kunnille ja kansainvälisissä metropoleissa, metropolialueen esiselvityksen mukaan, ei tähän oikeuteen ole kajottu. Perussuomalaisten mielestä ehdotukset siitä, että metropolikaava-alueella uudisrakentamista rajoitettaisiin tai jopa kiellettäisiin asemakaava-alueiden ulkopuolella, ovat perustuslain vastaisia. Isommat rakennusprojektit on tietenkin järkevää toteuttaa taajamiin ja hyviin kulkuyhteyksiin tukeutuen, mutta periaatteessa vapaassa maassa vapailla kansalaisilla tulee olla vapaus valita missä he asuvat. Kunnilla tulee olla itsenäinen päätösvalta kunta- tai osakuntaliitoksista päätettäessä. Liitosalueen asukkaiden mielipidettä on kysyttävä ja kunnioitettava.

Itsenäisten kuntien välisellä yhteistyöllä rakennettu metropolialue on Suomen vetovoimaisin yhdyskunta. Metropoliselvityskuntien Perussuomalaiset haluavat jatkaa tätä työtä, mutta ilman pakkoliitoksia ja byrokratian paisuttamista.

Lisätietoja: Pekka M. Sinisalo, Perussuomalaisten Uudenmaan piirin puheenjohtaja (040-567 3945)

 

Henriksson – ”varsinainen” oikeusministeri!

Torstai 7.3.2013 – V-M L

Suomessa astui voimaan kansalaisaloitelaki 1.3.2012 alkaen, joka laki mahdollisti uuden valtiollisen tason vaikuttamiskeinon eli kansalaisaloitteen.

 

Tutkijat hyvä veli -verkostoista: ”Tyypillisin korruption muoto Suomessa”

Tiistai 26.2.2013 – Salminen, Ari & Venla Mäntysalo, Vaasan yliopisto

Epäeettisestä tuomittavaan:

http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-429-2.pdf

 

Metropolialueen esiselvityksen ehdotukset kuntakäsittelyyn valmistuivat

Metropolialueen esiselvityksen alustavat ehdotukset ovat valmistuneet. Selvityshenkilöt ehdottavat väliraportissaan alueen hallinnon rakenteiden kehittämiseksi alustavasti kolmea vaihtoehtoista mallia:

• vähäisten kuntarakennemuutosten ja vahvan metropolihallinnon malli,
• merkittävien kuntarakennemuutosten ja metropolikuntayhtymän malli, sekä
• suurten kuntarakennemuutosten malli, jossa seudun yhteistyö perustuisi kuntien välisiin sopimuksiin.

Väliraportissa tarkastellaan metropolialueen keskeisiä muutospaineita, jotka selvityshenkilöiden esitysten mukaan edellyttävät hallintorakenteiden merkittävää uudistamista. Ehdotukset kehittämisvaihtoehdoiksi pohjautuvat niin kutsuttuihin metropolikriteereihin eli alueen tulevan kehityksen kannalta oleellisiin tekijöihin sekä sen erityispiirteisiin. Niitä ovat kansainvälinen kilpailukyky, maankäyttö ja kaavoitus sekä työssäkäynti, asiointi ja liikkuminen sekä asuminen ja asuntomarkkinat ja lisäksi muuttoliike sekä sosiaalinen eheys ja segregaation ehkäisy.

• Metropolialueella tarvitaan sekä kuntaliitoksia että uusia yhteistyörakenteita. Selvittäjien alustavat ehdotukset antavat erinomaisen pohjan jatkotyölle ja -keskusteluille kuntien kanssa. Metropolialueella seuraavina vuosina tehtävät ratkaisut ovat sekä Suomen kansantalouden että kuntatalouden kannalta keskeisessä roolissa,hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen sanoi 11.tammikuuta järjestetyssä infotilaisuudessa.

Esiselvitystä tekevät kuusi elokuussa 2012 nimettyä selvityshenkilöä: Jarmo Asikainen, Rolf Paqvalin, Kirsi Mononen, Aija Tuimala, Juhani Turunen sekä Pekka Myllyniemi. Nyt julkistetut ehdotukset ovat alustavia vaihtoehtoja, joista selvityshenkilöt keskustelevat tammi–helmikuun aikana kuntien kanssa. Lopulliset ehdotukset valmistuvat 28.2.2013 mennessä.

Vähäiset kuntarakennemuutokset ja vahva metropolihallinto

Ensimmäisessä vaihtoehdossa kuntajakoselvitysalueita muodostaisivat metropolialueen 14 kunnasta alle 20 000 asukkaan kunnat. Sipoo ja Helsinki selvittäisivät yhdistymistä samoin Kauniainen ja Espoo sekä Pornainen ja Mäntsälä. Muiden kuntien osalta kuntajakoselvityksiä ei tehtäisi. Osaliitokset olisivat kuitenkin tarpeellisia. Kuntarakenteen muutokset olisivat mallissa vähäiset ja seudun haasteiden ratkaisemiseksi tarvittaisiin siten vahvaa metropolihallintoa.

Metropolihallinto olisi seudun voimavarojen kokoaja, suuntaaja ja päätöksentekijä. Malli edellyttäisi metropolilakia sekä muutoksia muuhun lainsäädäntöön. Kaavajärjestelmää muutettaisiin siten, että nykyiset maakuntakaava ja yleiskaava yhdistetään metropolikaavaksi ja sen toimeenpano-osaksi tulisivat nykyiset maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) aiesopimukset.

Metropolihallinnon ylin päättävä elin olisi suorilla vaaleilla valittava metropolivaltuusto. Näin toteutuisi demokraattinen päätöksenteko ja poliittinen vastuu seudun kilpailukyvyn kannalta keskeisissä tehtävissä. Ehdotuksessa nykyiset kuntayhtymät ja vapaaehtoisen yhteistyön organisaatiot liitetään metropolihallintoon ja perustetaan liikelaitos, joka vastaa seudun sosiaalisesta asuntotuotannosta.

Metropolihallinnon ydintehtävät liittyisivät alueen kilpailukykyyn, maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen, segregaatioon, työvoimaan ja maahanmuuttoon. Metropolihallinto laatisi ja hyväksyisi metropolikaavan sekä toteuttaisi ja rahoittaisi seudulliset väylä- ja vesihuoltoinvestoinnit.

Merkittävät kuntarakennemuutokset ja metropolikuntayhtymä

Selvityshenkilöiden ehdottamassa toisessa vaihtoehdossa toteutettaisiin merkittäviä kuntarakennemuutoksia. Ne koskisivat kaikkia 14 kuntaa. Kuntajakoselvitysalueet muodostaisivat Helsinki Sipoon kanssa, Espoo Kauniaisten, Vihdin ja Kirkkonummen kanssa, Vantaa Keravan ja Tuusulan kanssa, Järvenpää Mäntsälän ja Pornaisten kanssa sekä Hyvinkää Nurmijärven kanssa. Myös osakuntaliitoksia selvitettäisiin.

Merkittävät liitokset eivät kuitenkaan riittäisi seudun kehityksen turvaamiseen. Yhteisten tehtävien hoitamiseksi perustettaisiin Helsingin liitto. Tämä tarkoittaisi Uudenmaan liiton, HSL:n ja HSY:n kuntayhtymien toimintojen järjestämistä uudelleen metropolikuntayhtymäksi. Lisäksi ehdotetaan sosiaalista asuntotuotantoa hoitavan liikelaitoksen perustamista.

Helsingin liitto vastaisi muun muassa metropoliseudun kilpailukyvystä ja kehityksestä sekä yhdyskuntarakenteen suunnittelusta ja sillä olisi palveluiden koordinointiin liittyviä tehtäviä. Merkittävin tehtävistä olisi metropolikaavan laatiminen. Toisin kuin edellisessä vaihtoehdossa, seudulle ei valittaisi suorien vaalien kautta metropolivaltuustoa.

Suurkunnat ja sopimusyhteistyö

Suurten kuntien vaihtoehdossa Helsingin seudulle muodostettaisiin 13 kunnasta kaksi vahvaa kaupunkia. Vaihtoehdossa Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Sipoo ja Kirkkonummi muodostaisivat kuntajakoselvitysalueen. Toisen selvitysalueen muodostaisivat Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen. Vihdin kunta jäisi metropolialueen selvitysalueiden ulkopuolelle ja muodostaisi selvitysalueen Lohjan, Karkkilan, Siuntion ja Inkoon kanssa.

Tässä vaihtoehdossa kuntarakenne perustuu suurkuntiin, ja seudun kaupungeilla olisi sekä vastuu että riittävät voimavarat ja osaaminen metropolialueen kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseen. Suurkunnat vastaisivat yhtenä työssäkäyntialueena luontevasti maankäytön, asumisen ja liikenteen asioista, kaikkien palvelujen järjestämisestä sekä segregaatiokehityksen estämisestä. Vahvalle metropolihallinnolle ei olisi tarvetta, vaan yhteistyö perustuisi kaupunkien yhteiseen metropolikaavaan sekä kaupunkien ja valtion välisiin kasvu- ja aiesopimuksiin.

• Kohtuuhintaisten asuntojen puute ja alueellisen eriytymisen lisääntyminen ovat metropolialueemme keskeisiä ongelmia, joiden ratkaiseminen vaatii entistä tiiviimpää ja sitoutunutta yhteistyötä. Nyt on ratkaisujen aika, ja tämä selvitys antaa hyvän pohjan jatkokeskusteluille kuntien kanssa”, painotti asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru julkistustilaisuudessa.

Esiselvitys pohjautuu hallituksen linjauksiin kuntauudistuksen jatkovalmistelusta metropolialueella. Tavoitteena on osana kuntauudistusta ja yhteistyössä alueen kuntien kanssa kartoittaa metropolialueen tulevat kuntajakoselvitysalueet sekä vaihtoehtoiset mallit metropolihallinnoksi yhteisen suunnittelun ja ohjauksen tueksi 28.2.2013 mennessä.

Esiselvitystä ohjaa 3.7.2012 asetettu johtoryhmä, jonka puheenjohtajana toimii hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen ja varapuheenjohtajana asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru.

• Metropolialueen esiselvitys (pdf, 746 kt)
• Metropolialueen esiselvitys – alustavat ehdotukset vaihtoehdoista (pdf, 605 kt)

Lisätietoja:

Metropoliesiselvityksen projektipäällikkö Jarmo Asikainen, valtiovarainministeriö, puh. 050 409 7080, etunimi.sukunimi@vm.fi

Selvityshenkilö Rolf Paqvalin, valtiovarainministeriö, puh. 045 209 2199, etunimi.sukunimi@vm.fi

Selvityshenkilö Kirsi Mononen, valtiovarainministeriö, puh. 040 569 5511, etunimi.sukunimi@vm.fi

Selvityshenkilö Pekka Myllyniemi, valtiovarainministeriö, puh. 050 308 0540, etunimi.sukunimi@vm.fi

Selvityshenkilö Aija Tuimala, valtiovarainministeriö, puh. 050 342 3181, etunimi.sukunimi@vm.fi

Selvityshenkilö Juhani Turunen, valtiovarainministeriö, puh. 050 577 3021, etunimi.sukunimi@vm.fi

Ministeri Virkkusen erityisavustaja Laura Rissanen, valtiovarainministeriö, puh. 041 540 4505, etunimi.sukunimi@vm.fi

Neuvotteleva virkamies Inga Nyholm, valtiovarainministeriö, puh. 040 760 5524, etunimi.sukunimi@vm.fi

Ministeri Kiurun erityisavustaja Kalervo Haverinen, ympäristöministeriö, puh. 050 331 6914, etunimi.sukumini@ymparisto.fi

Erityisasiantuntija Olli Maijala, ympäristöministeriö, puh. 040 585 8792, etunimi.sukumini@ymparisto.fi

 

Siirtokarjalaiset ja vuoden 1945 maanhankintalain kielipykälä

Sunnuntai 13.1.2013 – V-M L

Skandinaavinen Ruotsi vaurastui Suomen suojavyöhykkeen takana

Toisen maailmansodan jälkeinen Suomi kuului niiden eurooppalaisten maiden joukkoon, joilla mailla oli kohdattavana monia suuria haasteita. Sota oli runnellut ja haavoittanut Suomi-neitoa irvokkaalla tavalla.

Skandinaavinen Ruotsi oli saanut paistatella Suomen muodostaman perinteisen geopoliittisen suojavyöhykkeen takana ja hyötyä yhteiskuntansa rotuopillisesti virittyneen teollisen ja poliittisen eliitin liittoutumisesta natsi-Saksan kanssa. Suomi, sen sijaan, oli joutunut turvautumaan tyystin erilaisista syistä Hitlerin Saksan kyseenalaiseen ja pinnan alla vastenmieliseen liittolaisuuteen.

Sodanjälkeinen Ruotsi sai jatkaa natsien kanssa tekemästään yhteistyöstä vaurastuneena rauhanomaista elämäänsä kohti entistäkin vauraampaa skandinaavista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Siitä huolimatta, että Suomen sotajohto oli pitänyt huolen siitä, että Hitler ei hyötynyt liittolaisuudestaan Suomen kanssa täydessä mitassa, Suomi joutui kohtaamaan mittavat alueluovutukset kommunistiselle diktatuurille ja maksamaan rankat sotakorvaukset. Suomi myös maksoi viimeistä lastua myöten ainoana eurooppalaisena toisen maailmansodan jälkeisenä maana.

RKP Ruotsin poliittisena agenttina Suomessa

Itsenäisen Suomen demokraattisessa päätöksentekojärjestelmässä on loisinut vieraan vallan poliittinen agentti, nimeltään Ruotsalainen kansanpuolue (RKP). Kiitoksena tästä Ruotsin tosiasiallisen valtapiirin ulottamisesta Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan, RKP on aina saanut Ruotsin saumattoman tuen omalle kielipolitiikalleen ruotsinkielen ja Suomen ruotsinkielisen väestön etuoikeutetun aseman ylläpitämiseksi maassamme.

Ruotsi on siten tarjonnut oivan ulkopoliittisen kiristysvälineen RKP:lle ja sen valtapiiriin kuuluville Suomenruotsalaisille kansankäräjille eli Folktingetille. Kiristysvälinettä myös käytettiin hyväksi maamme sodanjälkeisten yhteiskunnallisten rasitteiden kohdentumisen vääristämiseksi ruotsinkielisen omistavan eliitin hyväksi.

Saumaton yhteistyö on jatkunut yhä näihin päiviin saakka. Muun muassa Suomen osallistuminen Pohjoismaiden neuvoston työhön on ruotsinkielisen poliittisen eliitin ja erityisesti RKP:n yksinoikeudeksi luettu osa maamme ulkopolitiikassa. Suomenkieliselle osalle yhteiskuntaamme pohjoismainen yhteistyö on siten käytännössä ruotsinkielisen, lähinnä RKP:n, poliittisen eliitin dominoima ja siivilöimä ulkopoliittinen ulottuvuus.

Vuoden 1945 maanhankintalain kielipykälä

Alueluovutusten jälkeisen haavoittuneen Suomi-neidon eräs mittavin haaste oli luovutettujen alueiden noin 430 000 suomalaissiirtolaisen sijoittaminen alueluovutusten jälkeiseen Suomeen. Näistä siirtolaisista 407 000 oli karjalaisia, joiden työikäisestä väestä 56 % oli saanut elantonsa maa- ja metsätaloudesta.

Asuntoviljelystilaan oikeutettuja maanviljelijöitä varten laadittiin vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain mukainen sijoitussuunnitelma, joka koski maatilan, asuntotontin tai kalastustilan omistaneita.

Kuten edellä todettiin, RKP:llä ja Folktingetillä oli käytettävissään sijoitussuunnitelman kohdistumisen välttämiseksi ruotsinkielisten ja kaksikielisten kuntien alueelle oiva kiristysase: ruotsinkielisten etujen ja ruotsin kielen aseman heikentäminen sijoitussuunnitelmalla olisi ”suututtanut” Ruotsin. Koska Suomi oli sotakorvausten maksamisessa osittain riippuvainen Ruotsista saatavasta aineellisesta ja rahallisesta tuesta, kielipolitiikka astui kuvioihin.

Tämän kouriintuntuvana seurauksena oli se, että vuoden 1945 maanhankintalakiin sisällytettiin niin sanottu kielipykälä (MHL 92 §), jonka mukaisesti ”ruotsinkielisten ja kaksikielisten kuntien luonnetta kielellisessä suhteessa ei muuteta”. Tätä pykälää on nimitetty myös ”ruotsalaispykäläksi”. Lakia toimeenpantaessa asetuksessa edellytettiin kielisuhteiden pysymistä ”oleellisesti samoina”. Erinäisen poliittisen kädenväännön tuloksena tämä tuli merkitsemään sitä, että suomenkielisen siirtoväen kasvun rajana oli korkeintaan 2 % kunnan asukasmäärään suhteutettuna. Kunnan kielisuhteen muuttumisen uhatessa näinkään pieni osuus ei tullut kyseeseen (”Itämaasta itsenäisyyteen – Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde”, Suomalaisuuden liitto, 2010, sivu 70).

Suomalaisuusmies Urho Kaleva Kekkonen kirjoittikin nimimerkillä ”Veljenpoika” Suomen Kuvalehdessä vuonna 1948 (nro 39) osuvasti muun muassa seuraavasti (”Itämaasta itsenäisyyteen – Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde”, Suomalaisuuden liitto, 2010, sivut 73-74): ”Historia toistaa usein itseään… samojen syitten seuraukset ovat usein samat tai ainakin samankaltaiset… syytä hyvissä ajoin palauttaa ruotsinkielisten poliitikkojemme mieleen, kun he ovat nyt uusimassa itsenäisyytemme aamuhämärässä kolme vuosikymmentä sitten tekemiään virheitä… Mutta jos tarkastelee kielitaistelun vaiheita kahden vuosikymmenen ajalta… Käydyt sodat osoittivat kielirajan molemmin puolin asioitten todellisen arvojärjestyksen… riidat olivat poispyyhkäistyt, ja ainakin suomenkielisten taholla oltiin hyvin pitkälle myöntyväisiä… sovinnollisten piirien ulkopuolelle jäi eräs henkilöryhmä, jonka olemassaolo oli riippuvainen kieliriidan jatkumisesta… ruotsalaisen kansanpuolueen ammattipoliitikkoja… näkivät Suomen kansainvälisen aseman luhistumisessa suuren tilaisuutensa… ruotsinkieliset … kieltäytyivät monista velvollisuuksista, joihin sodan johdosta olimme joutuneet… Erikoisen väkevästi he nousivat vastustamaan karjalaisen siirtoväen asuttamista ”ruotsalaiselle maalle”…”

Kekkonen ei jätä vähäisessäkään määrin epäselväksi RKP:n aktiivista roolia ulkopoliittisen kiristysaseen, ”Ruotsin mielipiteen”, käyttämisessä kieliryhmien välisen eriarvoisuuden korostamiseksi ja kieliriidan lietsomiseksi sodanjälkeisen Suomen vaikeassa tilanteessa.

”Ruotsalaispykälän” vaikutus kalastustilallisten kohtaloon

Karjalan Liiton verkkosivujen (www.karjalanliitto.fi) välilehden ”Karjala ja karjalaisuus” alasivulta ”Siirtokarjalaisuus” ilmenee hyvin suorasanainen ja yksikäsitteinen toteamus otsikon ”Maatalousväen sijoitussuunnitelma” viidennestä kappaleesta: ”Asuttamista hankaloitti niin sanottu ruotsalaispykälä, jonka mukaan suomenruotsalaisilta alueilta ei saanut lunastaa maata siirtolaistiloja varten. Tämä vaikeutti varsinkin uusien kalastustilojen luomista. Näin siirtokarjalaisista kalastajista tuli eräs eniten vääryyttä kärsinyt osa evakoista.”

Tämä on Karjalan Liiton ilmaisema näkemys.

Vaasalaisen kunnallispoliitikon Seppo Rapon (kok.) ylläpitämältä verkkosivustolta ”Luovutettu Karjala” (www.luovutettukarjala.fi) ilmenee sijoitussuunnitelmaa havainnollistava kartta nimeltä ”Karjalaisten sijoittuminen”. Kyseisestä kartasta voi helposti ymmärtää, miksi ”ruotsalaispykälä” vaikutti Karjalan Liiton ilmaisemalla tavalla.

Vuoden 1940 pika-asutuslaki ja ”Ruotsalainen vartio”

Karjalaisväestö joutui kokemaan karvaalla tavalla sodan vaiheet. Talvisota käytiin vuosien 1939 ja 1940 vaihteen molemmin puolin. Karjalaiset joutuivat pakenemaan raja-alueilta sodan syttymisen vuoksi ja lopulta siirtymään vuonna 1940 solmitun rauhan määrittelemän rajan mukaisesti Suomen puolelle. Talvisodan karjalaisevakoiden asuttamiseksi säädettiin 28.6.1940 niin sanottu pika-asutuslaki. Lain toteuttaminen jäi kuitenkin kesken sodan jatkuttua vuonna 1941. Karjalaisevakot saattoivat lopulta palata takaisin kotisijoilleen alueiden takaisinvaltauksen ansiosta. He aloittivat siis luovutetun Karjalan uudelleenrakentamisen. Karjalaiset joutuivat kuitenkin lähtemään uudelleen evakkoon jatkosodan loppuvaiheiden alta vuonna 1944.

Vuoden 1940 pika-asutuslaki ei sisältänyt erityistä mainintaa ruotsalaisalueista, mikä herätti Suomenruotsalaiset kansankäräjät ja kiihkoruotsalaiset tahot valvomaan kyseisten alueiden etua.

Välirauhan aikana vuonna 1940 ilmestyi kiihkoruotsalaisen Svensk Vakt –lehden (Ruotsalainen vartio) numero, jossa hyökättiin voimakkaasti karjalaisten evakkojen pika-asutuslain mukaista sijoittamista vastaan ruotsalaiselle maalle muun muassa seuraavin sanakääntein (”Itämaasta itsenäisyyteen – Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde”, Suomalaisuuden liitto, 2010, sivu 68): ”Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi ja kaikki tämä heidän suomalaistamisliittojensa johdon alaisena. Mutta nyt se on lopussa… He ovat meille muukalaisia, emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. – Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen heidän tekemättä puolestaan mitäkään hyötyä.”

Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1940 kyseinen lehti ja sen suomenkielinen käännös takavarikoitiin hallituksen toimesta. Ainakin yksi kappale Svensk Vakt –lehden mainittua painosta oli säilynyt, sillä sen nosti esille eduskunnassa Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen vuonna 2009 (”Itämaasta itsenäisyyteen – Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde”, Suomalaisuuden liitto, 2010, sivu 68).

Tämä kiihkomielisyys ja suoranainen halveksunta meitä suomenkielisiä ja erityisesti suomen- ja karjalankielisiä evakkojamme kohtaan osoittaa jotakin sen kaltaista piittaamatonta itsekkyyttä, mistä lukiessaan järkyttyy syvästi.

Menneisyys vailla anteeksipyyntöä

Suomen ruotsin- ja suomenkieliset jakavat jokaiselle ihmiselle ominaiset inhimilliset piirteet. Myös sodanjälkeisissä vaiheissa molemmissa kieliryhmissä löytyi sekä aitoa lähimmäisen rakkautta että kylmyyttä julmuuteen saakka.

Siirtokarjalaisia sijoittui sodan jälkeen joissakin harvoissa tapauksissa myös ruotsinkielisille ja kaksikielisille alueille, missä he saivat kokea ihmisyyden paremman puolen. Eivät suinkaan kaikki ruotsinkieliset olleet RKP:n ja kiihkomielisen ”Ruotsalaisen vartion” kannattajia.

Emme voi kuitenkaan unohtaa sitä, että RKP:n ja Suomenruotsalaisten kansankäräjien harjoittama kieromielinen politikointi johti lainsäädännölliseen todellisuuteen, maanhankintalain kielipykälään, joka oli omiaan aiheuttamaan virallisen todellisuuden kautta toteutunutta vääryyttä siirtokarjalaisia ja suomenkielistä kantaväestöämme kohtaan.

RKP ei ole voinut koskaan myöntää aiheuttamaansa kärsimystä evakoille ja ruotsinkielisen väestön etuoikeutettua asemaa suomenkielisen väestömme kustannuksella sodanjälkeisten yhteiskunnallisten taakkojen kantamisessa.

Vaikuttaa siltä, että RKP unohtaa tietoisesti tämän virallisen todellisuuden, mistä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri. RKP pyrkii mieluummin kiillottamaan poliittista kilpeänsä lähimmäisiä rakastaneiden ruotsinkielisten ansioilla, jotka ruotsinkieliset mitä oletettavimmin eivät olleet edes RKP:n systemaattisen julmuuden allekirjoittajia.

Kirkkonummen Sanomien numerossa 3/13.1.2013 sivulla 18 kerrotaan Siuntion kylpylän ulkoilmanäyttämöllä ensi kesänä esitettävästä näytelmästä ”Tillsammans hem – Yhdessä kotiin”. Näytelmä pohjautuu Lena Selénin ja Berndt Gottbergin (Siuntion RKP:n luottamushenkilö, 2013-2016) tekemään tutkimustyöhön siirtokarjalaisten asuttamisesta. Tuottajana teatteriprojektissa toimii Susse Ekström (entinen Siuntion RKP:n valtuutettu). Lena Selén ilmaisee Kirkkonummen Sanomien numerossa, kuinka ”On myös olemassa paljon myyttejä siitä, että suomenruotsalaiset eivät olisi ottaneet vastaan siirtokarjalaisia alueillemme …”. Vastaavassa uutisessa Länsi-Uusimaa lehden perjantain 11.1.2013 numerossa 8/2013, tutkimusta tehneet henkilöt ilmaisevat, että ”Faktat paljastavat, että siirtokarjalaisia asutettiin paljon myös suomenruotsalaisille alueille, toisin kuten julkisuudessa usein väitetään.”

On suuri pettymys, että uutisoinnissa haastateltavat henkilöt eivät tuo sanallakaan esille RKP:n ja Folktingetin maanhankintalakiin vehkeilemää epäoikeudenmukaista kielipykälää. Eipä tietenkään!

 

Uusi vuosi 2013: Poliittisen ja taloudellisen eliitin kylmyys laittaa kansamme koville!

Tiistai 1.1.2013 – V-M L

Hallituksen ja Suomen kansan käsitykset oikeudesta ja kohtuudesta tuntuvat elävän päivä päivältä kauempana toisistaan.

Kohtuullista ja oikeudenmukaista tai ei, silti hallituksemme rankaiseva miekan kärki osoittaa omaa kansaamme kohtaan.

Monet rakenteelliset uudistushankkeet, kuten kuntauudistus ja sote-uudistus odottavat edessämme. Ne luovat kuntalaisten ja päättäjien mieliin monia kysymysmerkkejä ja epävarmuudentuntoja.

Pääministeri Jyrki Katainen on viimeaikaisissa kannanotoissaan tuonut esille yhteiskunnallisten rakenneuudistusten tarpeellisuuden, koska valtion kassa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitämiseksi on ehtymässä.

Hyvinvointiyhteiskunta?

Olisiko syytä olla jo vihdoin rehellinen? Onko leipäjonojen, kasvavan köyhyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden värittämä yhteiskuntamme pikemminkin pahoinvointiyhteiskunta?

Kysykäämme tätä asiaa käsi sydämellä!

Hallitusvallan tekemiä ratkaisuja voi vain ihmetellä.

Vastikään meni sivu suun STX Turun telakan laivatilaus. Jyrki Kataisen hallitus ei osaa muuta kuin selvitellä ja selitellä, kuinka se mielestänsä teki kaikkensa tilauksen saamiseksi Suomeen.

Selityksiä. Niitä me olemme Jyrki Kataisen hallitukselta tottuneet saamaan. Osa niistä on jo romuttunut omaan mahdottomuuteensa ja tyhjänpäiväisyyteensä.

Se mikä Ranskalle, EU:n toiselle ”ydinvallalle”, oli mahdollista laivateollisuuden tukemisessa, ei ollut EU:n toiselle jäsenmaalle, Suomelle, ”luvallista”.

Kuinka on mahdollista, että valtiomme rahat riittävät avokätisesti eurokriisin hoitotoimien miljardisitoumuksiin mutta hallitukselta ei heltiä näihin sitoumuksiin nähden mitätöntä summaa suomalaisten työpaikkojen säilyttämiseksi?

Globalisaation asettamat markkinataloudelliset ehdot ovat kovia kaikille EU-maille. Silti voimme hyvällä syyllä ihmetellä, kuinka Jyrki Kataisen hallitus mieluummin ummistaa silmänsä omalle kansallemme ja syytää rahojaan eurokriisin hoitamiseen. Tämä kriisi on pohjimmiltaan holtittomien velanantajien ja velanottajamaiden hallitusten syytä.

Eurokriisin varjolla demokratiaa, kansanvaltaa, ollaan salakavalasti tekemässä ”tarpeettomaksi”. Suunta on yhä kasvavalla vimmalla kohti tiiviimpää EU-integraatiota. Tämän jo valtapiireissä ääneen lausutun mutta mediamme peittelemän liittovaltiokehityksen todellisuus on yhä kasvottomampi ja etäämmällä tavallisesta kansasta. Valtaa ollaan siirtämässä ilman demokraattista mandaattia valitulle EU-komissiolle ja sen varjoissa elävälle taloudelliselle ja poliittiselle huippueliitille.

Valta siirtyy näkymättömiin käsiin ja kauemmas kansasta. Tätä samaa on myös hallitus toteuttanut salaamalla systemaattisesti eduskunnalta demokraattisen päätöksenteon kannalta välttämätöntä tietoa. Miten on sitten mahdollista, että eduskunta voisi tehdä sille kansan antamalla valtakirjalla aitoja demokraattisia päätöksiä? Ei mitenkään! Demokratian, kansanvallan, halveksunta on saavuttamassa ennen näkemättömät mittasuhteet. Suunta on kohti pahempaa.

Kuntataloutemme tulee väistämättä ottamaan vastaan niitä iskuja, joita hallituksemme yhä ihmeteltävämmät ”arvovalinnat” tulevat aiheuttamaan.

Kun Suomen taloudellinen ja poliittinen eliitti osoittavat yhä kasvavaa kylmyyttä Suomen kansaa kohtaan, me tulemme tarvitsemaan toinen toisiamme.

Uusi Vuosi 2013 tulee tietämään meille haasteita mutta kohdatkaamme ne yhdessä, toinen toisistamme välittäen ja huolta pitäen.

Perussuomalaiset haluavat taistella sen eteen, että demokraattinen päätöksentekojärjestelmä ei voi sulkea korviansa ja ummistaa silmiänsä Suomen kansan todellisille tarpeille ja ihmiskohtaloille!